Lukija varmaan miettii, merkitseekö otsikko kirjoittajan
paluuta yksilökohtaisen sosiaalityön teemoihin. Myötätuntohan liitetään yleensä
sosiaalityön asiakassuhteeseen,
asiakkaan elämäntilanteeseen eläytyvään lähestymistapaan. Ei, en ole
referoimassa sosiaalityön klassikkojen
kestäviä opetuksia, vaikka siihenkin saattaisi olla aihetta. Otsikko
tulee Tekesin-projektista, josta kevään Kuntalehti (6/2015) kertoi tällä samalla otsikolla ja joka on projektin
virallinen nimi.
Ovatko nyt teknisen sektorin ja sosiaalisektorin
lähestymistavat vaihtamassa paikkaa?
Sosiaalisektorin puhe ei tänä päivänä koske myötätuntoa. Se liittyy suurelta osin rahaan, lainsäädäntöön,
niukkoihin henkilöstöresursseihin, organisaatioiden muutoksiin ja
tietojärjestelmiin. Se on kovien asioiden puhetta. Kun tekninen sektori
eli Tekes sen edustajana rahoittaa myötätuntoa koskevaa hanketta, siirtyykö tekninen sektori sosiaalipuolelta tyhjäksi
jäävälle tontille?
Kuntalehden artikkeli kertoi diplomi-insinööri ja filosofian
tohtori Frank Martelasta, joka kuvaa
itseänsä hyvän elämän tutkijaksi. Haastattelussa hän sanoo muun muassa, että
"Ihmisen olisi parempi nähdä itsensä suhteessa toisiin ihmisiin eli "suhdelona"
pikemminkin kuin yksilönä." Tässähän on käsitteen sosiaalinen ydinidea ja
samalla sosiaalialan ammattilaisten työn keskeinen lähtökohta. Martela
työskenteli itse vanhainkodissa ja havainnoi siellä inhimillisiä kohtaamisia.
Hän kysyi, millaisia ovat ne inhimilliset kohtaamiset, jotka tekevät hoitajan
työstä merkityksellisen ja luovat hyvinvointia vanhukselle. Ja näin hän vastaa:
"Kun et vanhana enää pysty toteuttamaan itseäsi ja saamaan arvoa sitä
kautta, arvokkuuden kokemus syntyy siitä, miten muut ihmiset kohtaavat sinut.
Vanhainkodissa hoitajat ovat tärkeitä arvokkuuden kokemuksen syntymiselle, se
miten he kohtaavat hoidettavansa." Tämähän on kuin suoraan sosiaalityön
klassikkojen - Hamiltonin, Hollisin, Perlmanin - oppikirjoista.- Paljon muutakin tärkeää Martela meille alan ammattilaisille sanoo -
kannattaa lukea.
Vakavampi kysymys on se, onko sosiaaliväen puheesta kadonnut
työn olennainen elementti - myötätunto. En usko, että se on kadonnut
ammattilaisten sisältä - siitä on paljon näyttöä. Mutta näkyykö se tavassa,
jolla sosiaalityö esiintyy ulospäin. Tuntuuko se liian "pehmeältä"
tai yksilökeskeiseltä? Eikö pitäisi vaikuttaa ennen muuta rakenteisiin, kertoa
työn kuormituksesta, paisuvan lainsäädännön, muuttuvien organisaatioiden ja
hallinnon kasvavista vaatimuksista? Kaikki nämä ovat tärkeitä työn ulkoisia
ehtoja eikä niitä tietenkään voi sivuuttaa.
Mutta onko tämä kaikki, mitä työstä ja sen tekijöistä
halutaan sanoa? Olemmeko jättämässä sosiaalialan keskeisen sisällön muiden
puhuttavaksi? Miten voimme työn paineissa säilyttää sen voiman, joka syntyy
halusta tehdä jotakin merkityksellistä? Näkyykö julkisessa puhunnassa
riittävästi se, että tapamme toimia voi vahvistaa ihmisten kokemusta omasta
arvostaan? Entä kuulemmeko riittävästi asiakkaiden palautetta tilanteista,
joissa tämä ei onnistu? Pelkäämmekö, että liian pehmeä puhe vie särmää
kovemmalta sanomalta? Alan omilla foorumeilla sisällöstä nousevat viestit
näkyvät, mutta eivät niinkään julkisessa keskustelussa.
Martelan puhe osoittaa myös, että tärkeää kumppanuutta voi
löytyä yllättäviltä tahoilta. Samalla se on muistutus siitä, että sosiaalialan
työn merkitys nousee ihmisten kokemuksista, Syntyvät ne sitten yhdessä
tapaamisessa tai vuosia kestävässä yhteistyösuhteessa. Myötätunto voi mullistaa
niin asiakkaan kuin ammattilaisenkin kokemuksen omasta itsestään.
Kiitos tästä kirjoituksesta ja blogistasi, Aulikki - tarvitaan näitä aidon myötätunnon ja ajattelun areenoita! Arvosten kovasti Frank Martelan ajattelua ja minusta hän osuu nappiin tuossa ajatuksessa, että ihminen on todella aidosti ja pohjimmiltaan sosiaalinen olento ja että kaikki yhteiskunnassa tehtävä työ olisi järjestettävä tältä pohjalta. Sosiaalityön ammattilaisenkin on nähtävä itsessään tämä vahva sosiaalinen ulottuvuus ymmärtääkseen asiakkaitaan ja omaa työtään riittävän syvällisesti.
VastaaPoistaKiitos hienosta kirjoituksesta!
VastaaPoistaSosiaalityön asiakkaiden kanssa on muun muassa asiakasraadeissa puhuttu paljon myötätuntoisesta kohtaamisesta. He kokevat myötätuntoisen ja arvostavan kohtaamisen luovan vankan perustan luottamukselle asiakkaan ja työntekijän välillä ja näin koen myös itse työntekijänä.
Olemme SOS II-hankkeessa pyrkineet nostamaan aikuissosiaalityötä julkiseen keskusteluun, tuomaan esille työn sisältöä ja miten sosiaalityön avulla voidaan vahvistaa uskoa omaan itseen ja selviytymiseen.
Rohkeutta puhua sosiaalityöstä tarvitaan edelleen lisää!