Hyvä lukija,

 

Aloittelen maailman menon kommentointia tällä blogi-palstalla. Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!

 

SOTE JA SOSIAALIHUOLTO

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä odottaa jännityksen vallassa, mihin suuntaan sote-uudistus etenee uuden hallituksen luotsaamana. Ei käy kieltäminen, että perustuslakivaliokunnan tyrmäävä kanta turhautti. Pahimman kiukun aika on ohi ja nyt kannattaa miettiä, voidaanko jotakin tehdä jo ennen kuin seuraava rumba alkaa. Mielestäni voidaan.

 

Monelta taholta on kuulunut kritiikkiä, että sosiaalihuollon asiat jäivät valmistelussa täysin sivurooliin. Tähän voin hyvin yhtyä itsekin. Samalla vaivaa syyllisyys siitä, että sosiaalihuollon edustajana en kyennyt tuomaan alan kysymyksiä riittävän  selkeästi esiin. Nyt ei kuitenkaan ole valittamisen aika. Mieluummin kannattaa analysoida  tilannetta eri kanteilta ja miettiä, mihin jatkossa kannattaa panoksia suunnata.

 

Monet sosiaalialan ammattilaiset vierastavat vertailua terveydenhuoltoon ja haluavat korostaa sektoreiden eroja. Toiminnan sisällössä ja orientaatioissa eroja on ja pitääkin olla. Mutta on pakko myöntää, että alan  aseman ja toiminnan vahvistamisessa meillä olisi paljon opittavaa siitä tavasta, jolla terveydenhuollon edustajat rakentavat omia linjauksiaan uudistustyössä.

 

Soten valmisteluryhmien työskentelyssä näkyi terveydenhuollon saumaton yhteispeli. Yliopistosairaaloiden johtajien ryhmä muodosti nopeasti yhteisen kannan esillä oleviin esityksiin. Myös muun erikoissairaanhoidon johto toi esiin yhteisiä näkemyksiä. Sen sijaan sosiaalihuollon edustajat olivat yksittäisiä henkilöitä, joilla oli erilaisia taustayhteisöjä ja viiteryhmiä. Kaikki eivät edes tunteneet toisiaan. Yhteisen linjan muodostamiselle ei ollut foorumia eikä itsestään selvää ryhmää.

 

Sivurooliin jäämiseen vaikutti myös sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelurakenteiden ero. Sosiaalihuolto on pääosin peruskuntien palvelua, lukuun ottamatta kehitysvammaisten erityishuoltoa. Terveydenhuollossa toiminta jäsentyy tehtävien ja osaamisen vaativuuden mukaan perustason, erikoistason ja vaativan erikoistason eli yliopistosairaaloiden toimintaan. Uudistuksen yksi keskeinen  tavoite oli  perustason vahvistaminen, jotta erikoistason palvelujen käyttöä voidaan vähentää. Vahvempaa integraatiota haetaan perustason ja erikoistason välille. Sosiaalihuollossa tälle uudistuksen osa-alueelle ei näyttänyt olevan sen paremmin painetta kuin kysyntääkään. Meillähän on jo vahva perustaso!

 

On kuitenkin näköharhaa, että vain perustason  riittäisi sosiaalihuollossa. Erikoistuneiden sosiaalipalvelujen ja vaativan tason sosiaalityön tarvetta on myös sosiaalihuollon asiakkailla, mutta näihin tarpeisiin vastaavat suurelta osin alan järjestöt. Vammaispalveluissa, päihdepalveluissa, lastensuojelussa järjestöt ovat vuosien mittaan kehittäneet omille jäsen- ja intressiryhmilleen pitkälle erikoistuneita palveluja, joita kunnat hankkivat ostopalvelusopimuksin. Alan väkikään ei ole osoittanut innostusta toiminnan porrastamiseen työn ja osaamisen vaativuuden mukaan. Se  ei ole tasa-arvoista!

 

Soteprosessi osoitti sosiaalihuollon kokonaiskuvan  hajanaisuuden haitat. Kun selvää kuvaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rakenne-erosta ei näyttänyt olevan valmistelukoneistollakaan, oli helpompi sovittaa  reformin tavoitteita terveydenhuoltoon.

 

Tarvitsemme nyt tiivistä työtä sen jäsentämiseksi, miten perustason toiminta ja kolmannen sektorin erikoistunut työ saadaan saumattomaan yhteistyöhön. Myös kuntien toiminnassa erikoistumisen tarpeen määrittely on tehtävä huolellisesti ja vailla ennakkoasenteita. On koottava omia joukkoja yhteisten linjausten valmisteluun esimerkiksi suunniteltujen 19 kuntayhtymän alueilla. Myös ammatinharjoittamislainsäädännön vuoksi tarvitaan ammatillisten käytäntöjen yhtenäistämistä. Nyt ei kannata odottaa valtion keskitettyä ohjausta, vaan ottaa  välttämätön työ omiin käsiin.